Nukkuva poika © Jarno

Sisällys

  1. Alkusanat
  2. Mitä selkounet ovat?
    1. Selkounet eivät ole
      paranormaali ilmiö
    2. Ovatko selkounet todellisia?
    3. Onko selkounilla
      haittavaikutuksia?
  3. Selkounien opettelu
    1. Unien muistaminen
    2. Unen merkit
    3. Todellisuustesti
    4. Itsesuggestio
  4. Mitä unissa voi tehdä?
  5. Esimerkkiunia
  6. Lisämateriaalia
    1. Kirjoja
    2. Linkkejä

Joitakin omia uniani

Tähän olen kirjannut joitakin muistamiani selkounia. Suurimman osan yksityiskohdista olen valitettavasti unohtanut, mutta ainakin tunnelmat ja pääkohdat muistan monista varsin elävästi. Nauraakin saa.

Liian hyvää ollakseen totta

Tämä on ensimmäinen hyvin muistamani selkouni, mikä ei tosin tarkoita, että se olisi ensimmäinen näkemäni. Päinvastoin, olen lähes varma, että näin ainakin vajaat kymmenen kappaletta jonkinasteisia selkounia jo tätä ennen, varsinkin ikävuosina 7-11. Luultavasti tämä on vain jäänyt hyvin mieleen vahvan tunnelatauksensa vuoksi.

Siihen aikaan kun näin unen, olin jo asunut Koillis-Savossa melko pienessä kirkonkylässä noin vuoden verran Rovaniemeltä muuton jälkeen. En oikein koskaan tuntenut Savoa kunnolla kodikseni ja kaipailin silloin tällöin takaisin pohjoiseen. Unessa perheemme - minä, äiti ja isäpuoleni - oli muuttanut takaisin Rovaniemelle. Iloitsin kovasti paluusta entiseen kotiini ja tunsin oloni erittäin miellyttäväksi. Itse asiassa jopa hieman liian miellyttäväksi... Jossain vaiheessa nimittäin aloin tuumia, ettei tällaista ole oikeasti voinut tapahtua ja mieleeni alkoi hiljalleen hiipiä epäilys huijauksesta. Yritin tivata asiaa äidiltäni. Hän vakuutteli kovasti, että tietysti olimme muuttaneet, mitäs muutakaan.

En kuitenkaan oikein vakuuttunut tästä jollain tavalla hieman vilpillisen tuntuisesta todistelusta ja mieleeni tuli ensimmäisen kerran mahdollisuus, että kyseessä voisi olla uni. Päätin testata asiaa. Tässä vaiheessa en vielä ollut oppinut sen parempia todellisuustestimenetelmiä, joten käytin vanhan kansan kikkaa ja nipistin itseäni. Huono valinta: nipistys sattui aivan samalla tavalla kuin normaalistikin.

Aloin kuitenkin olla jo niin hyvin tajuissani, etten nipistyksesta huolimattakaan vielä täysin uskonut olevani hereillä. Tällainen onni tuntui liian epätodennäköiseltä. Silloin keksin ja käytin ensimmäistä kertaa erästä myös myöhemmin itse kokeillessani ja unitutkimuksissakin hyväksi todettua "todellisuustestiä": kokeilin, muistaisinko mitään muutosta tai parin edellisen päivän tapahtumista. En. Yritys tyssäsi lyhyeen ja ymmärsin varmasti - puolittain harmikseni - olevani unessa. Tuolloin en vielä ollut oppinut pitämään selkounia yllä, enkä pahemmin edes tiennyt niiden mahdollisuuksista, vaan heräsin lähes saman tien.

Läpi seinien

Myös tämä uni on tietynlainen virstanpylväs uneksijan urallani: uskaltauduin ensimmäistä kertaa kokeilemaan seinien läpi kulkemista, joka on myöhemmin osoittautunut varsin luotettavaksi todellisuustestiksi. Nähdessäni tämän unen, olin oppinut jo joten kuten lentämään.

Tultuani tajuihini otin jälleen kerran hieman vauhtia ja hypähdin lentoon. Ympärilläni oli synkkä ja korkearakenteinen kaupunki, sumuinen ja pimeä, neon-valoilla valaistu, hieman kuin Gotham City Batmanista tai 2019-Los Angeles Blade Runnerista (tai Helsinki syksyllä..). Vierelläni lensi joku muukin, mutta en oikein muista kuka tai edes tunnenko ko. hekilöä oikeasti lainkaan. Lennettyämme erään ison rakennuksen viereen päätin kokeilla pääsisinkö seinästä läpi jos todella haluaisin. Ei ongelmia. Lensin vain seinää päin ja livahdin talon sisään ilman minkäänlaista vastusta - aivan kuin koko seinä olisi ollut pelkkä kangastus.

Jossain vaiheessa lensin punaisen tiilimuurin läpi, ja tulin huoneeseen, joka oli täynnän jonkinlaisia aaveita. En kuitenkaan tuntenut oloani millään tavalla uhatuksi, sillä tiesin, että kyseessä on uni. Lentelin vain rauhassa vastakkaisen seinän läpi pois huoneesta ja käytin loppu-unen tutkiskellen ympäristöä.

Yliannos tietokoneita

Olen harrastanut pienen ikäni tietokoneita ja varsinkin ohjelmointia. Tämä on välillä - onneksi kuitenkin varsin harvoin - vaikuttanut myös unieni sisältöön. Huvittavin esimerkki oli joskus ehkä 13-14-vuotiaana aamuyöstä näkemäni pätkä:

Olin juuri tavalliseen tapaani puolimatkassa liukumassa unesta takaisin valvetilaan, mutta satuinkin jäämään välille roikkumaan. Varsinainen uni oli jo loppunut, mutta aistitkaan eivät vielä olleet kovin tehokkaasti toiminnassa. Eteeni ilmestyi kuin suoraan jostakin ikivanhalta monitorilta tai scifi-elokuvasta repäisty vihreäreunainen, hohtava pop-up-valikko, jossa oli kaksi vaihtoehtoa: voisin joko herätä tai jatkaa edellistä untani siitä kohti mihin jäin. Turha kysyä mitä valitsin; en muista.