Mitä selkounet ovat?

Selkounet, englanniksi lucid dreams, ovat unia, joiden aikana ihminen tietää näkevänsä unta. Nimensä mukaisesti ne ovat myös usein hyvin todentuntuisia ("lucid" eng. = kirkas, selvä). Selkounien aikana kaikki aistit toimivat tavallisesti kuten valveilla ja useimmiten vaikutelma on niin uskottava, että eroa on vaikea huomata mistään muusta kuin ympäristön toiminnasta: fysiikan lait eivät unissa päde, erityisesti tekniset laitteet toimivat usein odottamattomasti. Yksityiskohdat eivät muutenkaan ole yhtä pysyviä kuin valveilla, vaan ympäristö saattaa muuttua spontaanisti tai tahdonalaisesti. Lähes kaikki pitävät selkounia miellyttävinä ja monet jopa yhtenä elämänsä hienoimmista kokemuksista.
  Tutkimusten mukaan noin 60% ihmisistä näkee selkounia joskus elämässään. Jos selkounien olemassaolosta ja mahdollisuuksista ei tiedä, on kuitenkin valitettavasti varsin suuri riski unohtaa uni heti heräämisen jälkeen ja/tai olla kiinnittämättä asiaan sen enempää huomiota. Onneksi selkounet ovat kohtuullisen helposti opeteltavissa. Käytännössä jokainen voi pienellä vaivannäöllä oppia näkemään selkounia ainakin silloin tällöin. Jotkut ovat oppineet näkemään niitä jopa aina halutessaan, mutta se vaatii käytännässä vuosien säännöllistä harjoittelua.

Selkounet eivät ole paranormaali ilmiö

Selkounet ei missään tapauksessa ole paranormaali ilmiö vaan kyseessä on psykologisesti normaali, joskin hieman harvinaisempi unen ja valvetilan välimuoto. Aiheesta löytyy asiallinen artikkeli esim. Skepsis ry:n Skeptikko-lehden numerosta 4/98 (ks. myös selitys verkossa). Selkouniin liittyvien valeheräämisten ja ympäristön hämmästyttävän todentuntuisuuden vuoksi jotkut kuitenkin uskovat kokeneensa ruumiista irtautumisia (Out-Of-Body-Experience) tajuamatta nähneensä unta. Ilmiötä on tutkittu myös laboratoriokokeissa eikä todisteita undeksitun ympäristön fyysisestä yhteydestä todelliseen ympäristöön ole löydetty. (Olen itsekin kerran kokenut sellaisen spontaanisti ja riemu oli rajaton kun onnistuin todistamaan tilan uneksi todellisuustestillä. Selasin sänkyni vieressä ollutta kirjaa; sivuilla ollut teksti oli siansaksaa ja hävisi kokonaan kun katsoin välillä muualle.)

Ovatko selkounet varmasti todellinen ilmiö?

Kysymys siitä, onko selkounen tietoisuus todellista vai voiko ihminen nähdä unta, jossa hän muka tietää näkevänsä unta vaikuttaa ensiajattelemalta olevan puhtaan filosofinen ja tieteellisen tutkimuksen ulottumattomissa. Alan uranuurtajan, professori LaBergen kuitenkin onnistui kehittää koejärjestely, jolla selkounien todellisuudesta voidaan varmistua.
  Koe perustuu siihen, että REM-unen aikana silmän liikkeet eivät ole satunnaisia vaan riippuvat nukkujan näkemästä unesta. Ilmiö havaittiin sattumalta muun unitutkimuksen yhteydessä, kun erään koehenkilön huomattiin liikuttavan unessa silmiään toistuvasti vasemmalta oikealle ja takaisin. Tämä kertoi herättyään seuranneensa unessa tennisottelua.
  Koejärjestely on seuraava:

1. Opetetaan koehenkilö ilmoittamaan selkouneen pääsemisestä tekemällä silmillään ennalta sovittu liikesarja (katsomaan unessa tietyssä järjestyksessä tiettyihin suuntiin).
2. Arvotaan kokeen aikana yksinkertainen laskutoimitus, esim. 8-3 ja ilmoitetaan se nukkuvalle koehenkilölle väläyttelemällä valoa tämän silmiin ennalta sovitulla tavalla. Uneksijan aistit eivät ole täysin suljettuja vaan esim. valon välähdykset ja voimakkaat äänet heijastuvat yleensä jollain tavalla uneen. Tavallisesti unessa koetun ympäristön kirkkaus muuttuu tai siellä kuuluu yllättäviä ääniä.
3. Koehenkilö laskee vastauksen päässään ja ilmoittaa sen kokeen järjestäjälle tekemällä silmillään esim. oikean määrän ylös-alas-liikkeitä.

Onko selkounilla haittavaikutuksia?

Ensikuulemalta selkounet saattavat kuulostaa niin villeiltä, että monia arvelluttaa ovatko ne haitallisia tai suorastaan vaarallisia. Stephen LaBerge (Stanfordin yliopiston unitutkija) vastaa kirjassaan häneltä usein kysyttyihin kysymyksiin seuraavasti (oma vapaa suomennokseni hieman lyhenneltyä, hakasuluissa omia kommenttejani):

K: Voivatko selkounet olla joillekin vaarallisia?

V: Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä kokee selkounet palkitsevina. Yleensä haastateltavat kertovat pitävänsä niistä huomattavasti enemmän kuin tavallisista unista (painajaisista puhumattakaan). Epäilemättä sellaisiakin ihmisiä kuitenkin löytyy, joiden mielestä tämän kaltainen epätavallinen kokemus on epämiellyttävä tai pelottava. Olemme [Stanfordin yliopiston unitutkimuslaboratoriossa] silti vakuuttuneita, että sille valtaosalle ihmisistä jotka ovat vain "normaalisti neuroottisia" selkounet ovat täysin vaarattomia. Kyse on lopulta omasta kokemuksesta, eli jos ei pidä selkounista, kannattaa niiden harrastaminen tietysti lopettaa [katso seuraava kysymys].

K: Pelkään, että jos opettelen näkemään selkounia, kaikki uneni muuttuvat sellaisiksi. Mitä sitten teen jos niin käy?

V: Itse tunsin pelkäsin aivan samaa kun ensimmäisen kerran opettelin selkounia. Jo parissa kuukaussa opin näkemään niitä varsin usein, mikä tuntui hälyttävän nopealta edistykseltä. Aloin pelätä, että menettäisin hallinnan: "Entä jos kaikki uneni muuttuvat tällaisiksi? Olisinko tarpeeksi viisas, että pystyisin tietoisesti ohjailemaan kaikkia uniani? Entä jos mokaan?" jne.
  Huomasin kuitenkin, että saman tien kun aloin hautoa näitä huolia, unet lakkasivat. Helpottuneena tajusin, että että olisi erittäin epätodennäköistä, että kaikki uneni muuttuisivat selkouniksi. Olin unohtanut, että selkounet vaativat vaivannäköä: niitä näkee hyvin harvoin, ellei nukkumaan mennessään vapaaehtoisesti ja tarkoituksella ajattele asiaa. Itse asiassa, edes yli kymmenen vuoden kokemuksen jälkeen näen harvoin enempää kuin muutaman kuukaudessa ellen tietoisesti yritä nähdä enempää.

[Itse olen huomannut aivan saman asian. Ellen erityisesti ajattele asiaa, en varmasti näe edes niitä muutamaa kuukaudessa, joista LaBerge kirjoittaa. Toisaalta olen lukenut kuullut ihmisistä, jotka näkevät selkounia helposti spontaanisti ja haluaisivat nähdä niitä vähemmän. Kuitenkin, jos selkounien näkemistä joutuu opettelemaan, tämä tuskin muodostuu ongelmaksi. Höyhensaari.info:n palstalla ratkaisuksi ehdotettiin itsessuggestiota kuvittelemaan unessa eteensä jonkinlainen unen "ohjaaja" ja selittämään tälle, että haluaisi nähdä vähemmän selkounia. Kuulostaa järkevältä, mutta en tiedä toimiiko. -Jarno]

K: Joskus selkounissani on tilanteita, jotka tuntuvat kuin toisesta maailmasta, tunteita jonkin suuremman läsnäolosta. Ne tuntuvat joskus jopa paljon todellisemmilta kuin mikään aikaisemmin kokemani. Entä jos en herääkään, kuolen tai tulen hulluksi?

V: Ajatuksen näennäisestä hirvittävyydesta huolimatta se ei itse asiassa ole paljon muuta kuin pelkoa tuntematonta kohtaan. Kokeissa ei ole saatu mitään todisteita tällaisten unien fysikaalisista vaikutuksista aivotoimintaan. Lisäksi, riippumatta unien tunnelatauksen voimakkuudesta, ne eivät ole tähän mennessä vielä yhdelläkään ihmisellä kestäneet kauempaa kuin luonnollisen REM-unijakson ajan, eli korkeintaan noin tunnin. Unissa mikään ei voi vahingoittaa näkijää, ainakaan fyysisesti, joten kun seuraavan löydät itsesti uudesta tilanteesta, heitä pelko pois ja kokeile mitä tapahtuu.

[Usein selkounissakaan ihminen ei ole yhtä täysin "tajuissaan" kuin hereillä. Muistan itse esimerkiksi joskus nähneeni unta, jossa minulle paljastui "maailman syvin olemus ja suuri totuus". Olin aivan haltioissani. Herättyäni muistin sen yllätyksekseni edelleen tarkasti - yleensä vastaavista kokemuksista (joita muuten nähdään useimmiten leikkauksen jälkeisessä pienessä nukutusainepöhnässä) raportoivat ihmiset kertovat ikäväkseen unohtaneensa mitä olivat juuri tajunneet. No, joka tapauksessa tuo itse kohtaamani suuri totuus oli jokin täysin merkityksetön ja typerä lause, jonka tarkan sisällönkin olen (onneksi?) unohtanut jo kauan sitten! -Jarno]

K: Jos on unissaankin tajuissaan, eikö se aiheuta unen puutetta? Kannattaako uhrata virkeyttään valveilla selkounien näkemiselle?

V: Selkounien näkeminen on yleensä aivan yhtä rentouttavaa kuin tavallistenkin. Koska selkounilla on taipumus olla erittäin miellyttäviä kokemuksia, tuntevat monet olonsa itse asiassa erityisen virkistyneeksi niiden jälkeen herättyäsi. Se, kuinka väsynyt ihminen on herättyään riippuu siitä millaista unta näkee - jos tappelee turhauttavien asioiden parissa tavallisessa unessa, on aamulla varmasti huomattavasti väsyneempi kuin sellaisen unen jälkeen, jonka tietää olevan omaa mielikuvitusta.

K: Kun unissa käyttää "taikatemppuja" vaikuttaakseen ympäristöön ja hallitakseen muita unihahmoja, eikö siitä muodostu huono tapa, josta on hyvin vähän hyötyä tosielämässä?

V: Jos pelkää tosissaan, että näin voisi käydä, voi varsin hyvin olla käyttämättä "magiaa". Ympäristöön voi unessakin vaikuttaa omalla käyttäytymisellään kuten valveillakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uskoisimme unimaailman kunikaan tai kuningattaren leikkimisen olevan millään muotoa haitallista! Päinvastoin: jos hereillä tuntuu, ettei kykene riittävästi vaikuttamaan elämäänsä, voi unien hallinta tuoda jopa lisää itseluottamusta valveilla ollessakin.

K: Sanotaan, että jos unessa kuolee, kuolee oikeasti. Onko se totta?

V: Jos olisi, miten kukaan väittäjistä olisi kertomassa siitä? On sen sijaan suoria todisteita päinvastaisesta: monet ovat kuolleet unissaan ilman ikäviä seurauksia. Tämä tiedetään raporteista joita ihmiset ovat kirjoittaneet herättyään - hengissä. Kuolemisunet saattavat jopa muuttua uudelleensyntymiksi, kuten oma kokemukseni todistaa: äkillisen heikotuksen kourissa tajusin, kuolevani pian uupumukseen ja että aikaa olisi enää korkeintaan yhteen tekoon. Päätin, että halusin sen olevan jonkilnainen hyväksynnän osoitus. Kun näin ajatellen puhalsin viimeisen henkäyksen, sateenkaari nousi sydämestäni  ja heräsin unesta haltioituneena.

[Itse olen kuollut unessa useita kertoja, mm. ydinräjähdyksessä ja lento-onnettomuudessa. Jälkimmäisessä tapauksessa en harvinaista kyllä herännyt vaan jäin onnettomuuspaikalle kummittelemaan. Loppua kohti uni kävikin sitten varsin hilpeäksi. Opin liikuttelemaan esineitä ja aloimme esittää duettona taikatemppuja lentoasemalla erään elävän tuttuni kanssa. -Jarno]